Allekirjoittanut vietti asuntoautoineen viikon verran jumissa Italian saappaankärjessä sijaitsevassa Reggio di Calabrian kaupungissa. Syynä viimeviikkoinen rekkakuskien lakko, joka jätti myös huoltoasemat ilman säiliöautojen toimittamia täydennyksiä. Ajelin tietysti lakosta autuaan tietämättömänä tankin liki tyhjäksi asti. Niinpä, kun tilanne lopulta valkeni minullekin, olin ilman polttoainetta kymmenien kilometrien päässä lähimmästä leirintäalueesta sähköineen ja verkkoyhteyksineen. Sen verran onnistuin kaduilta ja kahviloista avoimia verkkoja löytämään, että pysyin kämmentietsikan avulla edes matsien tuloksien tasalla. Mutta tarkempi syynäys, keskustelupalstojen seuraaminen, eri otteluraporttien lukeminen - nettitelkkarista tai -radiosta puhumattakaan - olivat urheiluhalli Palasportin parkkipaikalla löpöä odotellessa pelkkä kaukainen haave. Mutta mikäpä oli matkailijan tullessa taas sivistyksen pariin ja päästä Jokipoikien kannalta varsin maukkaan tilanteen tasalle. Sarjatilannekin on sitä laatua, että kotietua voidaan alkaa juhlistaa vaikkapa pullakahveilla tuotapikaa.
Siirtomarkkinoiden jos ei kovin niin ainakin mielenkiintoisin uutinen oli Marko Kiprusoffin siirtyminen Kuusamon Pallo-Karhuista Mestiksen kärkikahinoissa kamppailevaan KooKoohon. Monet ovat suhtautuneet siirtoon kuin uutisten loppukevennykseen, mutta kyllä itselläni hattu nousee Kiprulle. Miehen on kertakaikkiaan pidettävä jääkiekosta kovasti. Kiprusoff ei Pallo-Karhuissa ollut mukana huumorimielellä, enkä usko hänen menneen Kouvolaankaan pelleilemään. Mestispelaajaksi Kipru on ikäloppu, mutta NHL:ssä huipputasolla edelleen kiitävä Teemu Selänne on vielä vanhempi. Mestiksen ikärakenteen aiheuttama harha on se, että nelikymppinen olisi väistämättä loppuunpalanut kehäraakki. Mies parhaassa iässä! Nimimerkillä "oma lehmä ojassa", vaikka ei meikäläiselle paljon siirtorajan lähestyessä soiteltukaan.
Kauden Jokipoikien ykkösveskarina pelannut Antti Ore jäi Espoon lainareissulleen, mutta kaupassa Mehtimäelle saadut Roope Ranta ja Lars Volden taisivat sittenkin olla Jokipojille vielä parempi diili. Voldenilla toki on alla vasta kolme peliä ärjypaidassa, mutta ainakin toistaiseksi homma on hoitunut mallikkaasti. Sitä voi tietysti miettiä jokainen tykönään, että mitä paremmin he loppukauden Jokipojissa pelaavat, sitä varmemmin heitä ei ensi kaudella Jokipojissa nähdä. Toistan itseäni, mutta siirtoikkunan pitäisi sulkeutua paljon aiemmin. Paljon.
Vaasasta ei Jokipojilla ole tapana ollut juuri pisteitä hakea, mutta niin vain viime viikolla mukaan tarttui taas täysi pistepotti. Kyllä, taas, sillä vastahan siellä muutama vuosi sitten voitettiin. Vaikka en paljon ennakkoasetelmista yleensä perusta, väitän Sportin kopissa kiroiltavan katkerasti tämänkin kauden päätteeksi. Nyt kun tämän ääneen sanoin, juhlitaan Vaasassa tietysti ensi kaudella jo Suomen mestaruutta. Että pitikin mennä uhoamaan.
Kiekkosarjojen seuraaminen täällä Välimeren rannalla ei ole helppoa. Jääkiekko ei varsinaisesti ole mikään mahtilaji näillä seuduilla, mikä näkyy mm. käsittämättöminä ottelukalentereina sekä -ajankohtina. Syksyllä vietin pitkän pätkän Espanjassa, jossa kiekkoa kyllä pelataan, mutta mm. Granadan porukalla ohjelmassa oli muutama ottelu lokakuussa ja seuraavat vasta tammikuussa. Ja nyt kun olen Italiassa, missä lätkää tunnetusti pelataan ja seurataankin ihan ajatuksella, saatiin maahan sellaiset kelit, ettei kesärenkailla ole mitään asiaa sisämaan vuoristoteille liukastelemaan. Mutta seuraavaksi suuntaan kohti saksankielistä maailmaa, missä lätkä onkin jo ihan eri kokoluokan laji. Ja ehkä matkan varrelle sattuvat myös Slovenia ja Unkari, peukut pystyyn!
