Pelaajaliikenne Jokipoikien ja Espoon Bluesin välillä sai jatkoa tällä viikolla kun Jokipoikien ykkösmaalivahti Antti Ore sai kutsun Espooseen SM-liigahommiin. Bluesista Antin tilalle Mehtimäelle lähetettiin puolestaan tuttu tehomies Roope Ranta sekä nuori norjalaisvahti Lars Volden aukomaan Eemeli Sivoselta vapautunutta vaihtoaition luukkua. Eilen pelattujen Mestis- ja SM-liigakierrosten jälkeen voidaan sanoa, että tämänkinkertainen pelaajavaihto alkoi oikein lupaavasti. Ore torjui Bluesin makeaan vierasvoittoon Jokereista, Ranta pääsi Jokipon mukaan hakemaan harvinaista täyttä pistepottia Savonlinnasta ja nähtävästi Volden onnistui luukkuvahtina vähintäänkin kelvollisesti Eemeli Sivosen hoidellessa torjuntatyöt.
Itse en pahemmin SM-liigaa ennen kevään ratkaisupelejä jaksa seurata, mutta Antti Oren liigadebyytti kyllä kiinnosti minuakin. 32-vuotiaana ja jo maailmaa nähneenä pelimiehenä Antti ei ole liigaympyröissä mikään peruskeltanokka vaan liigassa pelaamattomuudestaan huolimatta huomattavasti kokeneempi kuin valtaosa pelikavereistaan. Yleisön puolella varmisteltiin oikeassa olemista jo etukäteen kommentoimalla Anttia hyväksi mestisvahdiksi mutta taitojen olevan SM-liigaan riittämättömät. Se, että Ore sitten onnistuikin Harkimo-areenalla parhaansa yrittämisen sijaan siivittämään Bluesin aina voittoon saakka voidaan kuitata kivasti "yllätyksenä", eikä ennakkoarvio miehen liigataidoista täten ollutkaan yhtään väärä. Kätevää.
Vaan ei Oren liigadebyyytin onnistuminen ollut suinkaan tammikuisen kiekkoillan ainoa ilonaihe. Eemeli Sivonen on saanut tähän mennessä tyytyä katselemaan pelejä lähinnä vaihtoaitiosta mutta nyt avautuu hänellekin hyvä sauma näyttää osaamisensa tosipaikassa. Kevään ratkaisupelien alla peliajan löytyminen myös Sivoselle ei voi olla huono juttu. Parhaassa tapauksessa molemmat maalivahtimme ovat Oren lainapestin päättyessä hyvässä ja onnistumisten myötä ennen kaikkea motivoituneessa vireessä.
Rannan tilanne sen sijaan on pysynyt samana läpi talven. Kolmetoista ottelua liigassa eivät ole muutamaa syöttöpistettä enempää tulosta tuottaneet, mutta Mestiksessä tulosta on syntynyt aivan toista tahtia. Tammikuun loppupuolelle käännyttäessä kaksikymmentä peliä kahdessa eri sarjassa ei varmasti ollut se, mitä Roope kauden alla tavoitteli. Pelaajien siirtoaika tosin on päättymässä, joten Rannankin kohdalla arvuuttelu huomisesta kotijoukkueesta päättyy ainakin hetkeksi. Niin paljon menestystä ja mahdollisimman kovassa kiekkosarjassa kuin Roopelle toivonkin, ei loppukausi ärjypaidassakaan olisi yhtään hassumpi vaihtoehto.
Viime viikon kaksi kotitappiota painoivat tuloskäyrää ikävästi jälleen kohti pakkaslukemia. Eilinen voitto Savonlinnasta korjasi kurssin, mutta LeKi ja Hokki hönkivät niskaan sikäli väkevästi, että tiukasti on tilanteet otettava lopuissakin peleissä mikäli mieli neljän joukkoon keväämmällä yhtään tekee. Vaikka seuraavaksi kohdataan kärkikolmikko Jukurit, Sport ja KooKoo, ei luovuttamisen varaa ole yhtään. Kaikki porukat ovat voitettavissa niin nyt kuin keväämmälläkin. Porukasta mahdollisesti puuttuvien pelaajien selän taaksekaan ei tarvitse piiloutua kun homman hoitaa itse.
Mutta montako norjalaista on Jokipojissa ennen Voldenia pelannut? Ei tule itselle mieleen yhtäkään. Rasti seinään!
