Allekirjoittaneen lätkäkausi on kulunut ulkomailla, Jokipoikien otteita lähinnä internetistä seuraten. Osan otteluista olen nähnyt nettitelkkarista, osan kuunnellut Lauri Hyvösen mukaansatempaavina selostuksina nettiradiosta ja loput Mestiksen tulospalvelusta ruutua silmä kovana kytäten. Kuten arvata saattaa, ovat parhaat matsit olleet juuri ne tulospalvelun varassa seuratut, kun taas nettitelkkarista näkemäni tappiot olisin voinut ihan yhtä hyvin lukea vaikka sanomalehdestä.

Kun näin matkan päällä joutuu näkemään oikein erikseen vaivaa nähdäkseen tai edes kuullakseen Jokipoikien pelejä, tuntuu entistäkin käsittämättömämmältä se, kuinka Mehtimäenkin katsomosta alkaa valua jengiä pihalle jo reilusti ennen loppuvihellystä. Pahin kato käy tietysti silloin kun oma joukkue on tappiolla ja kolmannen erän puoliväli alkaa olla taputeltu. Arvannette jo, mihin viittaan.

Perjantain Jukurit-pelin jutun kommenteissa parikin nimimerkkiä tunnusti tehneensä tämän klassisen poistumisliikkeen katsomosta juuri ennen kuin jäällä alkoi tapahtua. Ei mahda mitään, jätkät, mutta kyllä vähän nauratti! Voin hyvin kuvitella fiiliksen, kun kotona pääsi tarkistamaan lopulliset tilastot.

Siitä on turha mieltään pahoittaa jos omat ovat muutaman maalin tappiolla puoli erää ennen loppuvihellystä. Saman verran tappio potuttaa vaikka kotona varttituntia myöhemmin olisikin. Viimeisen kymmenen minuutin aikana voi aina hävitä pelin kuin pelin, mutta yhtä hyvin sen voi samassa ajassa myös voittaa. Eikä sellaisen todistamista paikan päällä kyllä kannata muutaman minuutin säästön vuoksi missata.

Ennen samoista sijoista sarjataulukossa taistelevia LeKiä ja Vaasan Sportia saa Jokipojat vastaansa taulukon häntäpäätä hallitsevan Heinolan Peliitat sekä toistakymmentä pistettä taakse jääneet TUTO Hockeyn ja K-Vantaan. Ja kuten tässä tilanteessa tavataan sanoa, on näistä kolmesta pelistä luvassa takuuvarmat yhdeksän pistettä. Kuinka pisteet Jokipoikien ja vastustajainsa kesken jaetaan selviää tosin vasta kaukalossa.

Suunta oikea, jatkakaa!