Kiekko-Laser laittoi lapun luukulle ja vetäytyi sarjasta. Paikoin huippuotteitakin esittäneen joukkueen taival Mestiksessä jäi siis ensiyrittämällä puolentoista kauden mittaiseksi. Onhan sekin toki tyhjää parempi. Mutta vähän hapan maku tapauksesta kyllä jäi.
Laserin tappoi raha eli sen puute. Kelailin Mehtimäkeläisen uutisia takaisinpäin aina kauden alkuun saakka. Tiedättekö mitä yhteistä on JYP-Akatemialla, K-Vantaalla ja nyt uuvahtaneella K-Laserilla? Mehtimäkeläisen jutun mukaan noissa kolmessa seurassa käytetään tällä kaudella enemmän rahaa valmennus- ja muiden johtohenkilöiden palkkoihin kuin pelaajiin yhteensä.
Sen kummemmin taustoja tietämättä voisi kuvitella tuollaisen asetelman olevan jo lähtökohtaisesti omiaan luomaan ongelmia pitkälle talkootyöhönkin perustuvassa seuratoiminnassa. Minkä tai kenen hyväksi mainosmyyjät ja muu taustajoukko on tuntenut tekevänsä töitä, seuran ja pelaajienko?
Jokaiselle ansionsa mukaan, luulisi jääkiekkojoukkueiden konttoreilla tuumittavan, kun joudutaan kerran joka tapauksessa vähällä toimeen tulemaan. Kun rahaa ei ole kuin välttämättömään, panostetaan joukkueisiin tähtisikermien ostelun sijasta. Pelaajia pyörii yleensä ringissä 20–30. Osa heistä on omia junioreita, farmijoukkueissa liigan ja Mestiksen väliä pomppivia jojomiehiä tai muita kokelaita, joille ei tarvitse paljon maksaa. Jossain näiden seassa piileksii kuitenkin myös joukkueen ns. runko, johon ihannetapauksessa kuuluu valtaosa porukasta, ja se väkisin maksaa jotain.
Kiekko-Laserin tippuminen Mestiksestä kesken leikin ei ole kenellekään eduksi. Oulussa kävi tällä kaudella katsomassa Laserin kotimatseja keskimäärin yli 900 ihmistä. Kyllä hekin siellä jostain syystä olivat. Mitä tehdään sarjaohjelmalle ja jo pelatuille peleille? Entä joukkueellinen pelaajia kesken kiivainta kautta?
Toisaalta Kiekko-Laseria ei jäädä kaipaamaan samalla tavalla kuin vaikkapa Vaasan Sportia vastaavassa tilanteessa jäätäisiin. Farmijoukkueet voivat varmasti olla osa toimivaa kokonaisuutta pomoseuran kanssa, mutta ongelmien kasautuessa niiden kohtalo ei kiinnosta ketään, ei edes itse toiminnan pyörittäjiä, jotka alunperinkin pitivät omaa työpanostaan pelaajia tärkeämpänä.
Ehkäpä jonain päivänä näemme vielä Oulussa kiekkojoukkueen, joka onkin valmiina haastamaan Kärpät pelkän turkinsukimisen ja leivänmurujen nokkimisen sijasta.
Jokipoikien tilanne sen sijaan näyttää suhteellisen valoisalta. Rosteri tietysti elää täälläkin aina siirtoikkunan umpeutumiseen saakka, mutta ainakaan pelaajien joukkoliikehdintöjä ei näytä olevan luvassa. Lauantain riemukkaan Jukuri-voiton myötä seilataankin jo tukevassa kolmen ottelun voittoputkessa, joten tuleviin koitoksiin JYP-Akatemiaa ja LeKiä vastaan päästään hyvässä iskussa ja itseluottamusta uhkuen!
