Mestis vetää henkeä muutaman päivän mittaisella maaottelutauolla, eikä pieni tauko keskellä syksyn tiivistä otteluohjelmaa varmasti pelaajiakaan harmita. Perinteinen syysloma merkkaa myös runkosarjan puolivälin lähestymistä ja yksittäisten pelien tärkeyden kasvamista. Reilun parinkymmenen pelin jälkeen yhteen hitsautuvat porukat ovat prosessissa jo pitkällä, kun puolestaan ne, jotka eivät vieläkään ole yhteistä säveltä löytäneet, tulevat olemaan vireensä kanssa vaikeuksissa todennäköisesti koko loppukauden.
Pelaajaliikenteestä puhuminen alkaa jo turhauttaa kun ukkoa lappaa sisään ja ulos joka joukkuuesta harva se päivä. Jokipoikien osalta tuorein uutinen saatiin lukea Joonas Koskisen siirtymisestä Slovakiaan. "Loppukauden kattava" sopimus ei seuran tiedotteessa tarkoittanut siis yhtään mitään. Joonasta tai pelaajia yleensäkään ei tietysti ole syyttäminen. He tekevät työnsä sääntöjen puitteissa ja hakevat liksansa sieltä mistä parhaaksi näkevät, ihan pykälien mukaan. Meille kannattajille ja yleisölle laajemminkin rallista jää hieman hapan maku, mutta "tällaista se tänä päivänä on".
Oma lukunsa ovat liigan ja Mestiksen väliä seilaavat pelaajat, omana malliesimerkkinämme tällä kaudella tietysti Roope Ranta. Ärjypaidassa tulosta on tullut, seurajohto ja fanit tykkäävät enkä usko valmennusportaankaan hirveästi miehen otteista valittavan. Roope on Bluesin pelaaja, mutta Blues ei häntä selvästikään pahemmin tarvitse vaan käyttää lähinnä tuurausapuna jos ei parempaakaan kaveria löydy. Karua mutta totta. Mehtimäellä Ranta on mies paikallaan ja jo puolenkymmentä peliä ärjynutussa pelattuaan tärkeä lenkki joukkueessa. Roopen pään sisään en osaa mennä, mutta ei kai tilanne hänelle itselleenkään voi kovin helppo olla.
Mestisjoukkueen yhteistyö liigajoukkueen kanssa on siis taas kerran käytännössä sitä, että saamme nokkia heidän pöydältään putoavat murut. Ja vaikka ne murut olisivat meille kuinka tärkeitä hyvänsä, voi liigajoukkue milloin tahansa pitää ne itsellään koska ne ovat heidän leivästään lattialle ropisseet. Asioista voisi edes puhua niiden oikeilla nimillä.
Entä mitä tekee jo aiemmin sivuamani Janne Niinimaa Kiekko-Laserissa? Joensuussa Niinimaata ei joukkueen mukana nähty. Valmentaja Mikko Mannerin mukaan mies päättää itse pelaako vai ei, vaikka oli siinä kuulemma syynä myös "vakuutushommat sun muut". Yksi pelaaja on koko joukkuetta suurempi. Taidoiltaan voi toki ollakin, mutta varsinainen syy miehen mukanaoloon on selvästi oman uran turvaaminen eikä joukkueen eteen pelaaminen. Ja niinpä Oulussakin saadaan tyytyä vain nokkimaan Niinimaan murusia.
Niin paljon on aihetta ainaiseen marmatukseen kaikesta, mutta ei pidä unohtaa myöskään Jokipoikien nousujohtoista kuntoa. Revanssiviikonlopun tuplatappiosta huolimatta tauolle saatiin jäädä suhteellisen hyvillä mielin. Kotietu pudotuspeleihin on täysin omissa näpeissä. Mutta kovin kaksisia notkahduksia peliesityksissä ei sen tavoitteen saavuttaminen enää tässä vaiheessa kautta kestä. Toivotaan, että loput pelaajasopimuksista todella kattavat edes loppukauden, kuten seuran konttorilta Koskisen lähdön myötä vakuuteltiin.
Tai ehkäpä kausikortin ostanut fanikin voisi marssia lippukassalle pyytämään rahojaan takaisin kun muualta löytyikin parempi joukkue.
