Kolmella kotivoitolla ensin tyylikkäästi mukaan taisteluun kotiedusta ja heti perään kahdella peräkkäisellä tappiolla polvia myöten takaisin keskinkertaisuuden suohon. Kun ne kaksi tappiota vielä tarjosi Savonlinnan perinteisesti vähän pienempänä ja heikompana pitämämme Pallokerho, kirvelee karvas kalkki sitäkin tujummin. Jukureille, KooKoolle tai Sportille, ehkä ääritapauksessa LeKillekin voi hävitä kahtena iltana peräkkäin, mutta että SaPKolle. Ahistaa.
Talvisalon jäähallista on kasvanut viime kausina Jokipojille kova paikka. Edellinen voitto Savonlinnasta haettiin kohta täydet kolme vuotta takaperin, eikä viimeiseen puoleen vuosikymmeneenkään niitä mahdu kuin kolme. Se on melkoinen suoritus kun muistaa muilta osin Jokipoikien loistavat otteet parillakin kaudella samana aikana.
Joka vuosi sitä on pelaajilta Ladan kanssa udeltu ja joka vuosi vastaus on sama: "ei tuollaisilla tilastoilla ole mitään merkitystä" Suokaa anteeksi ranskani, mutta se on kyllä paskapuhetta. Eritoten nykyisenä tietotulvan aikana jokainen pelaaja seuraa sen verran kiekkomedioita, että tällaiset jutut ovat varmasti tiedossa ja vaikuttavat alitajunnassa halusi sitä eli ei. Eikä tilasto tietenkään vain yhteen suuntaan vaikuta, vaan kyllä se antaa pässipaidoillekin potkua pötkiä Karjalan ärjyä karkuun kun se kerran on niin hyvin aikaisemminkin onnistunut.
Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Olavi Vauhkosen tasoitusmaali pelin viimeisellä sekunnilla sai aikaan sen verran kovaa karjahtelua myös täällä aurinkorannikolla, että naapurin brittirouva tuli ihan kyselemään, että onhan kaikki kunnossa.
Kuka muuten muistaa milloin viimeksi Jokipojat tasoitti pelin viimeisellä sekunnilla? Kaikkia tilastoja en tätä varten jaksa nyt läpi kaluta, mutta ainakin Miika "Haapis" Haapalan 5–5-tasoitus viimeisellä sekunnilla Kirkkonummen Salamoita vastaan tammikuussa 2005 on jäänyt hyvin mieleen. Teki mieli sännätä fanipäädystä pleksin läpi kentälle tuulettamaan kun tajusin lätkän todella uponneen verkon perukoille. Mehtimäkeläisen juttu matsista täällä.
Henkilökohtaisella tasolla en osaa Jokipoikia tämän(kään)kertaisesta tappiosta Talvisalossa hirveästi moittia, mutta kyllä kotikentällä pitäisi parempaan pystyä. Mehtimäki on taatusti sarjan parhaita kotihalleja ja edellisillan tiukkaakin tiukempi jatkoaikatappio tuoreena mielessä, joten kotivoittoa oli kyllä lupa odottaa.
Mutta kunnia sille kelle kunnia kuuluu, eli tässä tapauksessa SaPKolle. Vaikka itse istun ottavan osapuolen katsomossa, en voi välttyä samalla myös iloitsemasta Pallokerhon puolesta. Savonlinnassa on taisteltu vuosikaudet rapistuvaa hallia, lehtereiltä kadonnutta ja netissä keskenään tappelevaa yleisöä, vähiä sponsorirahoja ja milloin mitäkin vastaan ja silti onnistuttu pitämään joukkue Mestiksessä. Ja mitä useammin Talvisalon sakille hävitään, sitä paremmalle väistämättä taas koittava voittokin aikanaan tuntuu.
Mutta katsokaapa sarjataulukkoa ja miettikää missä ollaan jos kuntokäyrä laskee vielä hiemankin. Mestis on ollut huipputasainen sarja vuosikausia, eikä tämäkään kausi näytä tekevän poikkeusta. Jos koskaan, niin juuri nyt on jokaisella voitolla ja tappiolla todella merkitystä. Helppoja pelejä ei ole luvassa yhtäkään, mutta jokainen porukka sarjassa on varmasti voitettavissa. Jopa SaPKo.
